Pehmoeläimiä ja hiihtoa

 

Viime viikkoina ollut talvipenkkiurheilijan juhlapäivät. 

Monenlaisia kisoja on ollut tarjolla. 

On ollut jännittämistä ja hurrattavaa, 

karvaita, niukkoja tappioita ja mahtavia menestymisiä. 

Omaa kisajännitystä on ollut mukava purkaa virkkuukoukkuun. 

Tomeran parivaljakon sainkin virkattua 

pehmoisesta paksusta langasta. 

Ensin virkkasin lumenvalkoisen pupun. 

Suurin piirtein samaan aikaan, 

kun pupu valmistui, 

Lauri Vuorinen kiri mitalille MM-mittelöissä. 

Sen kunniaksi pupu sai nimekseen Late.

Virkkasin pupulle kaveriksi nallen. 

Nallen virkkaamisen loppusuoralla

pitkään fanittamani Ilkka Herola 

nappasi uransa ensimmäisen MC-voiton.

Ihan oikeutetusti nalle sai siis nimekseen Ilu. 

Ihan pelkäksi kisojen seuraamiseksi 

ja pehmojen virkkaamiseksi

täällä elo ei kuitenkaan ole jäänyt. 

Vähäisestä lumen määrästä huolimatta

ladut ovat vielä mahtavan hyvässä kunnossa. 

Päivittäin on rentouttava käydä suihkaisemassa lenkki

ja tuulettaa samalla mieltä ja ajatuksia. 

Kovasti tuoksuu jo luonnossa kevät. 

Aurinkoa ja lämpöä kevätpäiviisi!

Nallen- ja pupunpehmeitä halauksia!

❤❤❤

Käytetyt ohjeet ja langat:

Sekä pupu että nalle on virkattu Alize Velluto-langasta. 

Pupun ohje on Paapon, KLIK. 

Tein pupun muuten ohjeen mukaan, 

mutta keskivartaloa lyhensin. 

Nallen ohje on Novitan, KLIK. 

Nalle on muuten ohjeen mukainen, 

mutta ohjeen mukaan nalle virkataan 

ohuehkosta villalangasta, 

mutta itse siis virkkasin sen paksusta Vellutosta.

Ompelukone - siitä en ihan heti luovu

 

Ei se ole loma eikä mikään, 

ellei yksi päivä hujahda ompeluhuoneessa.

Minulla se oli tällä talvilomalla eilinen päivä. 

Mukavaan ompelupäivään sisältyi

vähän huoneen järjestelyä, 

kasa silitettäviä vaatteita, 

muutama korjausompelus

ja kaksi uutta pikkuompelusta

alkuviikolla ostetusta kankaasta. 

Toki johonkin väliin mahtui

myös vanhojen kankaiden ihastelua ja hiplausta. 

Olen helmikuun aikana 

pohdiskellut Kristiina K:n haastetta:

Kodinkone, josta en luovu. (Klik)

Kyllä se minulla on ompelukone. 

Mieti nyt, 

miten upea kone se on.

Se auttaa rikkimenneen tuotteen korjaamisessa,

jolloin vaate saa uuden mahdollisuuden.

Sen kanssa luot kankaasta tuotteen, 

josta olet haaveillut, 

jonka tarvitset

tai jonka haluat.

Se tekee siistiä jälkeä muutamaa nappia painamalla.

Sen äärelle on aina rentouttavan terapeuttista istua. 

Ompelukoneen ääni suorastaan rauhoittaa mielen. 

Näin se on. 

(Pst! Ihan joskus, 

tosi harvoin, 

se vahvistaa myös sinun hermojasi, 

kun se ei toimikaan kuin unelma, 

mutta tätä tapahtuu siis vain tosi harvoin!)

Toki kotona on paljon muitakin tärkeitä laitteita. 

Hella, jääkaappi, pakastin ja pyykkikone

- niitä ilman olisi vaikea elää, 

mutta ne oikeastaan lasken peruskodinkoneiksi, 

jotka kuuluvat jokaiseen omakotitaloon. 

Niistä ei oikeastaan voi edes luopua.

Siksi en niitä tähän valinnut. 

Mutta ompelukone, 

ah, se on minulle tärkein 

näiden pakollisten jälkeen. 

Eiliset ompelukseni

omalla Pfaffillani olivat

tyynyliina Tyttären kämppään

ja avainnauha itselleni.

Värit sen paljastavat

- kevättä kohti mennään. 

Kevättä mieleen ja

hymyä suupieleen!

❤❤❤

Hyvillä sanoilla, pienillä teoilla ja lankakerillä on merkitystä

Halusin ystävänpäiväksi 

itselleni vaaleanpunaisen avainnauhan. 

Hyödynsin avainnauhaan

kaksi pientä lankakerän jämää. 

Avainnauhasta tuli ihanan pehmeä. 

Ja onhan se söpön värinenkin. 

 

Aiemmin olin jo virkannut

toisesta lankanöttösestä suojuksen 

työpuhelimeni latauspiuhaan.

Kuluneella viikolla vietettiin ystävänpäivää. 

Tällä kertaa en saanut aikaiseksi ystävänpäiväpostausta. 

Sen sijaan muistin omia perheenjäseniä ystävänpäiväherkuilla. 

Tyttärelle lähetin postissa mukavan yllätyksen. 

Kotona olevia hemmottelin maistuvalla aamu- ja iltapalalla. 

Oppilaita muistin kortilla ja namulla. 

Kotiin ostin vaaleanpunaisia ruusuja. 

Koulussa ystävänpäivä oli läsnä koko viikon. 

Viikon teemana oli huomata hyvä ja 

parantaa toisen päivää pienillä mukavilla teoilla. 

Sanoilla ja teoilla on merkitystä. 

Kalenteriin ystävänpäivä on merkitty 14. helmikuuta. 

Toivoisin sen kuitenkin olevan joka päivä. 

Toivoisin, että voisimme päivittäin huomioida toista

välittävillä sanoilla ja teoilla. 

Onko se minulta pois, 

jos huomioin toista? 

Ihan niin kuin pienistä jämälankakeristä voi loihtia

ilahduttavia käyttöesineitä, 

samalla tavalla pienillä sanoilla 

ja teoilla voidaan piristää, 

kannustaa, lohduttaa ja ilostuttaa

läheisen päivää. 

Turhaan me niitä jemmaamme, 

otetaan hyvät sanat käyttöön. 

Ihan niin kuin jemmakerätkin.

Yhdessä koettu ilo on 

moninkertainen ilo

ja jaettu huoli ja suru 

on helpompi kohdata ja kantaa. 

Ystävällisiä ajatuksia ja sanoja Sinulle

tähän päivään ja seuraavaan viikkoon! ❤

Kotini vanhin esine

Uusi vuosi ja uudet haasteet. 

Olen vähän etsivällä silmällä 

katsellut itselleni tälle vuodelle

jotain mukavaa haastetta. 

Päädyin kuvaushaasteeseen. 

(Pst! On minulla yksi käsityöhaastekin, 

mutta esittelen sen sitten, 

kun saan sen käyntiin.) 

Kuvaushaaste löytyi Kristiinan blogista. 

Hänen bloginsakin on minulle uusi tuttavuus, 

mukavantuntuinen sellainen. 

Tammikuun haasteena oli kuvata ja esitellä 

kotini vanhin esine. (KLIK)

Katselin kotiamme

ikäsilmälasien läpi. 

Kodissamme on aika paljon 

esineita ja asioita 1940- ja 1950-luvuilta. 

Yksi huonekalu on kuitenkin 1920-luvulta (ehkä). 

Se on sänky, 

jonka olen ostanut kirppikseltä,

jossa lapsemme ovat vuorollaan nukkuneet,

joka edelleen on parisänkymme vieressä, 

mutta jossa ei enää nuku kukaan. 

Paitsi Kuopus sairaana ollessa. 

Se sänky on vanha renginsänky. 

Se on kapea.

Pituutta siihen kuitenkin saa mukavasti. 

Kyllä siinä on varmasti rengille uni maistunut pirtin perällä

tuhdin iltapalan jälkeen, 

kun töitä on ensin paiskittu iltamyöhäiseen saakka. 

Sänky on jonkun taitavan käsityöläisen tekemä. 

Arvostan sitä. 

Uutta maalia sänky on saanut varmasti pintaansa

1920-luvun jälkeenkin, 

mutta liitokset ja puuosat ovat pysyneet kuosissaan. 

Tykkään tästä sängystä, 

vaikka en sen historiaa tarkemmin tunnekaan.

En raaski siitä luopua, 

vaikka sille ei enää vakituista käyttäjää olekaan. 

Tämä on ehkä kotimme vanhin esine. 

Sitä kannattaa säilyttää jo senkin vuoksi.

Viime tipassa ehdin osallistua tammikuun haasteeseen. 

Huomenna on jo helmikuu. 

Iloa viikonloppuusi!

*****

Sängyn päälle on nakattu tekemäni tilkkuviltti. (KLIK)

Seinällä on tekstaamani huoneentaulu. (KLIK)

Katsausta menneeseen ja tulevaan

 

Vuoden vaihtuessa on 

hyvä hiukan katsella taaksepäin

ja luoda sopivasti suunnitelmia 

tulevalle vuodelle. 

Ihan mielenkiinnosta olen tutkinut dataa,

jota löytyy blogini tilastoista. 

Muutaman välivuoden jälkeen tein taas blogin joulukalenterin. 

Ajattelin pitää sitä ihan omaksi ilokseni. 

Se on kuitenkin selvästi ilahdutti monia muitakin. 

Blogin sivuja oli joulukuun aikana avattu noin 12000 kertaa. 

Pikku Akan Tilkkuvakalle se on paljon.

Se on merkittävästi enemmän kuin muina kuukausina

kuluneena vuonna.

 

Joulukuun suosituin sivu opastaa
suodatinpussipallojen tekemiseen, KLIK.

Joulukalenterisivuista suosituin oli jouluaatonpostaus. 

Se oli kuitenkin vasta kuudenneksi avatuin sivu joulukuussa. 

Kaikkein useimmin oli käyty katsomassa Kuusenpallo-postausta.

Muut kärkipaikat menivät erilaisille pussukkaohjeille.

Suosituimmat pussukkaohjeet löytyvät täältä: KLIK ja KLIK

Koko vuoden ajalta ylivoimaisesti eniten avattiin

Vyölaukku-postausta, 

yli 3000 kertaa. 

Sen jälkeen tulevat taas edellä mainitut pussukkaohjeet. 

Vuoden suosituin postaus löytyy täältä, KLIK

Koko blogiuran aikana ylivoimaisesti suosituin juttu on ollut 

Hiusdonitsi-postaus, 

josta löytyy myös teko-ohjeet. 

Se on avattu yli 30000 kertaa. 

Sen vanavedessä tulevat Narureppu-ohje KLIK 

ja jo aiemmin mainitut pussukkapostaukset. 

Blogin kaikkien aikojen suosituin postaus on
hiusdonitsien teko-ohje, KLIK

Mitä tästä voimme päätellä?

Erityisesti blogissani kiinnostavat

erilaiset DIY-ohjeet. 

Viime vuonna "lanseerasin" 

Jämät ja jemmat käyttöön -haasteen, 

#jämätjajemmatkäyttöön.

Hastagia voi edelleen käyttää. 

Kuluneen vuoden aikana olen arponut 

haasteeseen osallistujille 

muutamia pikku palkintoja

kiitokseksi siitä, 

että lähditte mukaan. 

Se ilahdutti minua. 

Itse olen aloitellut uutta käsityövuotta

korjausompeluilla ja parilla kierrätystyöllä. 

Niiden teemojen ympärillä toivoisin 

alkaneena vuonna olevan yhä useammin.

Jo vuodenvaihteessa

ompelin tarpeeseen nipun hiusdonitseja

  pojan puhkikuluneista collegehousuista.

Juuri ennen joulua valmistui myös kiva kierrätystyö, 

viimamakkara. 

Sen tein lahjaksi Rakkaalle Serkulleni

vanhaan rintamamiestaloon, 

jonka oven alta pakkanen yrittää hiipiä huoneeseen. 

Seuraava viimamakkara on jo työn alla. 

Viimamakkaraan käy hyvin täytteeksi tekstiilijäte. 

Viimamakkara on saanut nimekseen Pieni elefantti. 
Se estää pakkasen pääsemistä sisälle. 
Kuva on Serkkuni ottama. 

Tästäpä on hyvä jatkaa. 

Tiedän, että varmuudella innostun taas

erilaisista somen kässähaasteista.

Veikkaan myös, että monet käsityöni ovat sitä

tuttua, vanhaa sarjaa: 

helppoa, nopeaa ja näppärää. 

Toivon Sinulle 

onnellista vuotta 2025! 

Olkoon se pullollaan 

iloa, rakkautta, 

terveyttä,

lämpimiä ajatuksia, 

välittämistä, 

kiireettömiä hetkiä,

mukavia puuhia

ja sopivasti käsitöitä.

❤❤❤

24.12. Jouluaaton ajatuksia

Jouluaaton iltapäivä. 

Suomen Turku on julistanut joulurauhan. 

Herkut on aseteltu pöydälle, 

salaatti on jääkaapissa maustumassa, 

kinkku on paistettu. 

Kynttilän liekki lepattaa

valaisten valkoisia ruusuja, 

joulukukkiani. 

Joulukuusi on koristeltu

ja paketit ovat kuusen alla. 

Miesääni laulaa hartaasti:

Taas kaikki kauniit muistot.

Joulu voi tulla. 

 

Tänäkin jouluna joulusiivous jäi vaiheeseen, 

seitsemään sorttiin leivonnaisissa ei päästy tälläkään kertaa

ja kuusikaan ei ole symmetrinen.

Mitä sitten? 

Ketä haittaa?

Ei se ensimmäisenä jouluna 

Beetlehemin Pieni Poikalapsikaan 

syntynyt täydellisiin oloihin: 

mieti, eläinten talliin, 

kun ei ollut tilaa majataloissa

eikä hotelleissa. 

Silti tuli täydellinen joulu. 

Oli läheiset ihmiset, 

oli jouluvieraat ja lahjat, 

oli ilo, rakkaus ja rauha. 

Tänä jouluna meidän joulukuuseemme laitettiin

suojelevia enkeleitä, joilla on ilosanoma, 

sydämiä, jotka kertovat rakkauden kieltä, 

kynttilöitä, jotka valaisevat matkaamme sekä 

kimaltavia palloja, jotka sädehtivät valon niihin osuessa. 

Latvassa on tähti, 

joka kerran johdatti tietäjiäkin oikeaan suuntaan. 

Kiitos, 

että olet ollut mukana 

blogini joulukalenterin matkassa. 

Toivon Sinulle

onnellista joulun aikaa!

Oi, jospa joulusi olisi sellainen, 

kuin toivoisit sen oikeasti olevan. ❤

23.12. Piparikylä lasipurkissa

Olipa kerran piparkakkukylä. 

Sinne oli juuri satanut 

paksu kerros valkoista pehmoista lunta. 

Katulamput olivat syttyneet pimeään iltaan. 

Kukas talojen välistä putkahtikaan esille?

Joulupukki!

Hän kantoi selässään säkkiä, 

joka ihan pullisteli pieniä paketteja 

piparikylän piiperoisille.

Ihan salaa pukki ei kuitenkaan 

päässyt liikkumaan, 

vaan häntä tarkkailtiin sopivan matkan päästä. 

Piparikylän jälkeen pukki jatkaa matkaansa. 

Sitä ei tiedä, 

vaikka huomenna hän tulisi juuri Sinun luoksesi. 

Tämä lasipurkkimaisema 

saa koristaa puuhellan päällä

kotikeittiötämme. 

Nyt minä alan tekemään pikaista joulusiivousta. 

Rakkahin aviomieheni kantoi jo matot pihalle. 

Sopivan puuhakasta aatonaattoa just Sinulle!

❤❤❤